Mä olen oikeasti todella hämmentynyt nyt.
Mä olin ihan oikeasti varma, ettei kukaan voi musta olla kiinnostunut, mutta nyt on sitten osottautunu, että kiinnostusta löytyy suunnalta sun toiselta.
Eräs henkilö tässä, jota olen nähnyt westissä ja sitten tässä varmaa noin kuukaus sitten, näin serkullani sen ja nyt sitten westin hautajaisissa kanssa. Ihan mukava heppu, siitä päätellen mitä olen siihen ehtinyt tutustua. Westin hautajaisissa, kun tanssin hitaita sen kanssa ni tää kuiskaa mun korvaan "mä olen oikeasti katsonut sua jo aika pitkään". Olin ilkee ja nauroin. Sanoin kuitenkin perään, että mun on vaikea uskoa sitä. Koska se on totta. Päädyin mä sitä suutelemaankin, hmm...? Todella tyhmää.
Ja nyt sitte westin hautajaisten jälkeen tää kyseinen henkilö on lähestynyt mua facebookin kautta. Se pyys mua leffan tai ihan vaan johonkin kävelemään. Sanoi, että ois kiva tutustua. Mua ei oo koskaan pyydetty treffeille, oikeesti.
Mä sitten menin paniikkiin ja sanoin sille, että joo toki mä voin lähteä sen kanssa vaikka kävelylle, mutta sanoin sille myös, että mä en erityisemmin hae mitään seurustelusuhdetta tällä hetkellä. Ja sanoin, että siihen on syynsä ja niistä en haluais puhua. Sen jälkeen mä rupesin miettimään, että valehtelinko mä sille. Mä en oo ihan varma.
Jotenkin musta tuntuu, että mä en valehdellut. Tai sit valehtelin. Mutta siis, syvän pohdinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen. Mä en hae seurustelusuhdetta. Mutta, jos kaksi erästä ihmistä kuitenkin olis valmiita siihen, niin musta tuntuu, että mä alkaisin seurustelemaan. Eli siis, mä en sinänsä hae sellasta ja mä en katso ihmisiä sillä silmällä. Paitsi näitä mun kahta ihastusta, tai no nykyään vois melkein jo sanoa, että yhtä ihastusta.
Äh, menipä sekavaks. Mä olen nirso. Mä en halua seurustella, kuin vain tiettyjen ihmisten kanssa. Jos mä oikeesti pidän jostakusta, ni mä en kattele muita. Ehkä se on vaan hyvä piirre.
Tässä tilanteessa ei kyllä ehkä ihan niin hyvä, kun mulla ei taida olla mahdollisuuksia näihin kumpaankaan. Mutta mä en voi minkään ittelleni.
27. tammikuuta 2010
10. tammikuuta 2010
Minäkään en ole täydellinen
Mulle on sanottu, että koita olla kärsivällinen.
Oon ollu ehkä liiankin kärsivällinen ja mulla alkaa kärsivällisyys olla lopussa.
Mä en kestä enään.
Oon ollu ehkä liiankin kärsivällinen ja mulla alkaa kärsivällisyys olla lopussa.
Mä en kestä enään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)