Purkautumista asiasta jos toisesta~

Mun on nytten pakko tulla purkautumaan, kun mulla on todella hämmentävä fiilis.

Tuolla aikasemmassa merkinnässä puhuin siis näistä ihastuksista sun muista, etten hae seurustelusuhdetta.
En mä kyllä vieläkään erityisemmin haekaan, koska mulla nyt on tietyistä syistä vähän hyväkskäytetty olo. Niistä en nyt sinänsä välittäisi blogissani puhua, mutta jos jotakuta kiinnostaa kuulla enemmän, aina saa tulla kysymään. Eri asia on kuitenkin, että jaksanko sillä hetkellä siitä puhua tai jos olet vaan ihminen, jolle en siitä halua puhua. That's it.

Mutta siis, itse asiaan. Niin siis, tuolla aikasemmassa merkinnässä myös puhuin siitä, että kiinnostusta on suunnalta jos toiselta. No nyt on taas tullut kuvioihin lisää ihmisiä, jee! (Miksi mun elämästä tehdään näin vaikeeta?!?!?) Hmm... Okei, on henkilö A ja on henkilö B ja henkilö C ja laitetaan nyt vielä henkilö D:kin, jos sen satun mainitsemaan, en ole varma.

Henkilö C on siis tuossa aikasemmassa merkinnässä mainitsema henkilö, jota suutelin westin hautajaisissa.
Henkilö A, on vähän pidempiaikainen ihastus, johon palaan vielä varmaankin aika pitkällä tarinalla, johon liittyy myös henkilö B.
Ja henkilö B on siis tämä uusi ihminen.
Ja henkilö D on tämä kaikista pisin ihastus henkilö, jota en ole nähnyt joulun jälkeen. Ja oikeastaan tunteet tätä henkilöä kohtaan on aika lailla kuollut. Romanttiset tunteet siis.

Mutta sanottakoon, että henkilö C on hoidettu. Ollaan siis vain kavereita, eli hänestä ei puhuta tässä merkinnässä tämän enempää.

Elikkä, mulla oli säätöä A:n kanssa ja tämä säätö loppui "melko" lyhyeen, tietyistä syistä. En kyllä ole vieläkään ihan täysin varma, mitkä ne syyt tarkalleen oli. Jotain varmaankin, että ollaan tunnettu liian kauan ja sellasta. En mä tajua.
Nyt sitten tuossa jonkin aikaa sitten (en mainitse ajankohtaa, koska en välttämättä halua, että tietyt ihmiset saavat tietää keitä nämä henkilöt ovat, ihan näiden henkilöiden yksityisyydenkin takia.) olin juomassa kaveriporukan kanssa, jossa oli mukana A ja B. Baarista kun lähdettiin ja siinä yhdessä risteyksessä mun olis sitten pitänyt päättää menenkö A:n vai B:n mukaan. Mitä pitäisi tehdä, kun pidät molemmista ihmisistä? B:stä pidät avoimesti, mutta en halua vakavampaa suhdetta ja A:sta salaa, koska asiasta oltiin sovittu, että ollaan vain kavereita. En halunnut päättää, joten sanoin, että kävelen kotiin, tein kompromissin.

Kun olin kävellyt noin 100 metriä, molemmilta tulee viestiä. B laittoi ensin viestiä, joten soitin sille. No sovin sen kanssa sitten, että mä tuun sen luokse yöksi ja vaihdoin suuntaa. Puhelun loputtua huomasin, että A on laittanut mulle viestin "mä olisin halunnut, mutta se tais haluta enemmän". Tässä vaiheessa kiroan, että soitin B:lle, koska rehellisesti sanottuna, olisin halunnut enemmän A:n luokse, mutta siinä vaiheessa on vähän myöhäistä sanoa B:lle, että en haluakaan tulla. Tekstailin sitten siinä A:n kanssa asioista, koska ihmettelin, että mitäs se yhtäkkiä haluaakin mut sinne, mutta sitten se yllytti mua menemään B:lle, mikä oli vielä hämmentävämpää.

Enivei, siinä tekstailessa sitten selvisi, että henkilö A tuntee tehneensä suuren virheen mun kanssa aikaisemmin. Eli siis tyyliin, että ei alottanut mun kanssa mitään.

No sitten oltiin B:n luona. Kuunneltiin musiikkia ja makoiltiin sängyllä ja sen sellasta. Nukuin siinä kolmen ja neljän välissä varmaan noin 50minuuttia tai sitten kolmen jälkeen pari tuntia. En mä oikein muista tarkalleen noista ajoista. Olin vähän humalassa. Mutta siis, pointti tässä oli se, että mä en nukkunut sinä yönä juuri ollenkaan. Mä en saanut unta, koska mietin vaan liikaa asioita liittyen näihin viesteihin joita sain.

Ja sitten kun näin henkilön A kasvokkain seuraavan kerran seuraavana päivänä, tämä sanoo minulle "unohda se eilinen" ja minä reagoin "aha".
Laitan siinä pari tuntia myöhemmin viestiä, että "miksi sä haluat, että unohdan? Etkö tarkottanut niitä vai pistätkö kännin piikkiin?" ja odotan vastausta, tietäen, että sitä ei tule pariin tuntiin, koska A on töissä.
Vastauksen saatuani saan tietää, ettei A halua tulla mun ja B:n väliin, jos meillä jotakin on. Tai mun ja D:n väliin. Senkin se mainitsi, vaikka en tosiaan koko tyyppiä ole nähnyt joulun jälkeen tai muutenkaan ole ollut yhteyksissä.
Yritä siinä nytten selittää, että ei ole mitään vakavaa B:n kanssa ole, ainakaan mun puolelta. Ilmeisesti sain sen jotenkin järkevästi selitettyä. Mutta, asia on etenemässä nyt, en tiedä mihin suuntaan, mutta olen kovin hämmentynyt tästä mielenkiinnosta mua kohtaa, koska selkeesti henkilö B on myös musta kiinnostunut. Ainakin se on niin antanut ymmärtää.
Ja D nyt siis on tosiaan muutenkin kuollut.

Ja Jane on ainut oletettavasti, joka tietää, keitä nämä A,B ja D ovat. Ja tietenkin itse kyseiset henkilöt A ja B tunnistavat itsensä, jos ne tätä eksyvät jotenkin lukemaan.

Ja tietenkin voidaan mainita henkilö E, josta en aio puhua, koska se satuttaa mua vieläkin ja liittyy tähän hyväksikäyttöön. (Ei mitään seksuaalista kuitenkaan, älkää pelätkö!) Jane tietää.

Mutta siis hämmenyksestä kivoihin asioihin! Kävin Janen kanssa katsomassa Liisa Ihmemaassa ja tykkäsin oikein kovasti. Johnny Depp, loistava roolisuoritus taasen. Hihihi, aww~ ♥

Nyt keskiviikkona oon menossa taas vaihteeksi elokuviin. Tällä kertaa Joonan kanssa katsomaan I love you Philip Morris. Nähtiin Janen kanssa sen traileri kun oltiin elokuvissa henkilön E kanssa. Ei kiesus se oli hauska se traileri ja nyt sitten kun sovittiin, että mennään Joonan kanssa elokuviin tuhlaamaan se ilmaislipukkeita ennen kun ne menee umpeen, niin ehdotin tota ja nyt sitten mennään! Toivottavasti leffa on yhtä hauska kuin traileri. Jim Carrey~ ♥

Ja miksi kukaan ei ole kertonut mulle, että Princess Mononoke pyörii elokuvateattereissa?! Tämä on todella törkeetä. Kyllä mulle tälläset pitää kertoa. Vois melkein senkin mennä katsomaan valkokankaalta ihan. Voi olla vähän eri laatua kun kämänen alakerran televisio.

Ainiin, halusinkin vielä puhua ilmaislehti CITY lehden yhdestä artikkelista, mikä kertoo aseksuaaleista.
Mä olen oikeasti pitkään miettinyt, että mikä on aseksuaali ja kun en asiasta vielä tiennyt juurikaan mitään muuta kuin, että nämä aseksuaalit eivät kiihotu tai jotain tollasta, niin epäilin itsekin olevani lievä sellainen. Kuitenkin artikkelin luettuani totesin, että en todellakaan ole lähimaillakaan aseksuaalia, koska kyllä mä kiihotun, vaikkakaan en kovin helposti. Tai no sekin riippuu tietenkin vähän eri asioista. (Hitto, yritän etsiä sitä lehteä tästä läheltä koko ajan, onnistumatta! Ja heti löyty.)
Aseksuaalit eivät siis himoitse eivätkä halua.
Mutta voi olla romanttisia aseksuaaleja. He kaipaavat ihmistä, mutta ei seksuaalisessa mielessä.
Mä varmaan kirjotan tästä joskus myöhemmin pidemmän jutun, koska tää aihe alko oikeesti kiinnostamaan mua. Mutta kerrottakoon nyt tässä vielä se, että aseksuaaleja on noin prosentti maailman ihmisistä. Ja tästä aiheesta ei ole tehty minkäänlaista kirjaa. Ja vielä lause, joka pisti Janen ja mut nauramaan Narinkkatorilla artikkelia lukiessamme.

Kärjistäen voisi sanoa, että aseksuaalit ovat tuntemattomampia kuin Papua Uuden Guinean ihmissyöjäalkuasukkaat.

Hyvää yötä~

New hair~

Mä kävin eilen kampaajalla ja todellakin tykkään lopputuloksesta. En oikein tienny mitä mä halusin, kun menin sinne. Sitten se kyseli kaikkea ja vastasin vaan totuuden mukaisesti ja sen jälkeen se lykkäs mulle semmosen hiuslehden käteen ja sano et eti tuolta kolme kivointa ni katotaan sitten yhdessä niitä, et värjätään ensin.
Sitten mä selailin sitä ja löysin sielt kolme kivaa ja se kivoin mun mielestä, pompahti ihan ensimmäisenä ku avasin ees koko lehden. Rakastuin siihen heti.
No sitten kun oltiin värjätty, niin se pyysi näyttämään ne ja sitten sanoin, et tykkään eniten siitä yhestä. Ja se alko sit heti suunittelee sitä mun päähän ja varmisti et ne sopii mulle. Ja ne sopi mulle.

Ja kun se oli valmis. Mä olin ihan sokissa, koska niin rakastin mun tukkaa. En oo varmaan koskaan rakastanu niin paljoa mun tukkaa.
Mulla oli kauhea tarve heti päästä esittelemään sitä ja lähin sitten illalla Helsinkiin.



Otin sitten myös eilen herutuskuvia, joista tuli aika laimeita, koska niitä hiuksia ei juurikaan oltu laitettu.
Ja sitten otin myös tänään herutuskuvia. Tosin ei noi hiukset tossa nyt niin erilaiset oo. Enemmän ehkä pystyssä.

Jossain vaiheessa mä ehkä jaksan laittaa noi hiukset vielä paremmin ja ottaa niistä sitten vieläkin kivemman kuvan. Vaikka tykkään kyllä noista hiuksista kummallakin tavalla kun noissa kuvissa.

Mitähän helvettiä?

Mä olen oikeasti todella hämmentynyt nyt.
Mä olin ihan oikeasti varma, ettei kukaan voi musta olla kiinnostunut, mutta nyt on sitten osottautunu, että kiinnostusta löytyy suunnalta sun toiselta.

Eräs henkilö tässä, jota olen nähnyt westissä ja sitten tässä varmaa noin kuukaus sitten, näin serkullani sen ja nyt sitten westin hautajaisissa kanssa. Ihan mukava heppu, siitä päätellen mitä olen siihen ehtinyt tutustua. Westin hautajaisissa, kun tanssin hitaita sen kanssa ni tää kuiskaa mun korvaan "mä olen oikeasti katsonut sua jo aika pitkään". Olin ilkee ja nauroin. Sanoin kuitenkin perään, että mun on vaikea uskoa sitä. Koska se on totta. Päädyin mä sitä suutelemaankin, hmm...? Todella tyhmää.

Ja nyt sitte westin hautajaisten jälkeen tää kyseinen henkilö on lähestynyt mua facebookin kautta. Se pyys mua leffan tai ihan vaan johonkin kävelemään. Sanoi, että ois kiva tutustua. Mua ei oo koskaan pyydetty treffeille, oikeesti.
Mä sitten menin paniikkiin ja sanoin sille, että joo toki mä voin lähteä sen kanssa vaikka kävelylle, mutta sanoin sille myös, että mä en erityisemmin hae mitään seurustelusuhdetta tällä hetkellä. Ja sanoin, että siihen on syynsä ja niistä en haluais puhua. Sen jälkeen mä rupesin miettimään, että valehtelinko mä sille. Mä en oo ihan varma.

Jotenkin musta tuntuu, että mä en valehdellut. Tai sit valehtelin. Mutta siis, syvän pohdinnan jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen. Mä en hae seurustelusuhdetta. Mutta, jos kaksi erästä ihmistä kuitenkin olis valmiita siihen, niin musta tuntuu, että mä alkaisin seurustelemaan. Eli siis, mä en sinänsä hae sellasta ja mä en katso ihmisiä sillä silmällä. Paitsi näitä mun kahta ihastusta, tai no nykyään vois melkein jo sanoa, että yhtä ihastusta.

Äh, menipä sekavaks. Mä olen nirso. Mä en halua seurustella, kuin vain tiettyjen ihmisten kanssa. Jos mä oikeesti pidän jostakusta, ni mä en kattele muita. Ehkä se on vaan hyvä piirre.
Tässä tilanteessa ei kyllä ehkä ihan niin hyvä, kun mulla ei taida olla mahdollisuuksia näihin kumpaankaan. Mutta mä en voi minkään ittelleni.

Minäkään en ole täydellinen

Mulle on sanottu, että koita olla kärsivällinen.

Oon ollu ehkä liiankin kärsivällinen ja mulla alkaa kärsivällisyys olla lopussa.

Mä en kestä enään.

Ridiculous me, myself & I

Olenko mä vaan naurettava, mutta miksi muhun vaikuttaa, että mun ystävä on vittuuntunut ja musta tulee heti alakulonen? Ja se, että se ystävä ei jaksa olla mulle ystävällinen, sen takia, että se on vittuuntunu ja heti luulen, että se on mulle vihanen?
Sellanen olo mulla on.

Aloin muutenkin miettimään itseäni ja sitä, kuinka naurettava mä oikeesti olenkaan.
Just toi, et jos joku ei joskus jaksa olla ystävällinen, niin ajattelen heti, että mitä mä olen tehnyt väärin. Mietin pääni puhki, että missä on menny vikaan. Ja vaikka mietin ja mietin ja päädyn siihen, että mä en omasta mielestäni ole tehnyt mitään väärin, niin alan heti miettimään, että mistä se sitten on vihanen. Ja mietin kaikkia vaihtoehtoja. Sanoja. Tekoja. Ilmeitä.

Mä olen naurettavan seuranhakuinen myös, jos oikeesti tykkään ihmisestä. Ainakin joskus. Saatan häiritä sitä ihmistä niinki paljon, että sillä menee järki. Tai ainakin musta tuntuu, että näillä tämmösillä menee. Mä en ehkä itse välttämättä jaksais tällästä piirrettä ihmisessä, miksi mä siis teen niin? Koska mä kaipaan todella usein juttuseuraa ja mulla harvoin sellasta on.
Onnekseni mä olen onnistunut poistamaan tuon piirteen itsestäni lähes kokonaan, koska en halua menettää ihmisiä ympäriltäni.

Naurettavaa on sekin, että mä pidän kahdesta ihmisestä sillä tietyllä tavalla. Enkä mä tiedä kummasta pidän enemmän.
Toista mä näen suhteellisen usein ja meillä synkkaa tosi hyvin. Meillä on hauskaa, enkä mä oikeestaan edes muista tilannetta, eräitä vanhoja juttuja lukuunottamatta, millon mulla ei ois ollu niin hauskaa sen kanssa. Nykyään kaipaan sen seuraa todella paljon.
Toista mä en sitten näekään niin usein ja jos näen, niin yleensä vaan vilaukselta. Eli en voi periaattessa edes sanoa sitä mun kaveriksi, koska en vietä sen kanssa aikaa. Mä kuitenkin ajattelen sitä todella usein, ehkä pelottavankin usein. Jutellaan kuitenkin suhteellisen paljon erinäisistä asioista sillon kun nähdään, jos ehditään. Eikä me koskaan nähdä sillain, että oltais kahdestaan.
Mä viihdyn niin hyvin molempien seurassa, mutta ongelma taitaa kuitenkin olla se, että mulla ei taida olla saumaa kumpaankaan.
Oon miettinyt myös sitä vaihtoehtoa, että ehkä en pidäkkään kummastakaan muuna kuin kaverina. Että mä olen vaan tunteeton paska, joka ei osaa välittää kenestäkään tosissaan. Tai kyllä, mä välitän ihmisistä tosissani, mutta tarkoitan nyt, että en osaa välittää ihmisistä tosissani romanttisessa mielessä.
Mä en oikein tiedä mun tunteista nyt mitään. Ja mua pelottaa. Jos toi onkin totta? Osaanko mä rakastaa?

Ehkä mä olen vain naurettava...

Alkoholi

Tiedättekö miltä tuntuu, kun on herännyt aamulla seittemän aikoihin töihin, ollu töissä 3,5 tuntia, sitten tullut kotiin juhlimaan joulua, käynyt vierailulla sukulaisilla, syönyt jouluaterian, nukkunut ehkä joku 1,5 tuntia? Siinä vaiheessa väsyttää? Kyllä.
No se on hienoa, koska sitten piti vielä lähteä baariin juhlimaan joulua ystävien kanssa. Kun sitten baarista pääsi pois, ei huvittanut mennä kotiin (johtunee siitä, että mulla oli todella kivaa ja olin todella todella todella humalassa), joten menin ystävälleni Joonalle kylään. Aluksi Maijun piti tulla mukaan, mutta hän feidasi todella nätisti, tietyistä syistä, joista en nyt välttämättä ehkä puhu. (tähän kuuluu hymiö, mutta en käytä niitä täällä) Katselimme sitten Joonan kanssa leffoja ja loppujen lopuksi kello olikin jo kahdeksan aamulla. Jee, eli ollaan todella väsyneitä jo tässä vaiheessa.
Sen jälkeen nukuttiin enintään 4 tuntia ja sen jälkeen minä sitten puuhailin kaikenlaista Joonalla, kun itse Joona kärsi krapulaa sängyllään.
Kotiin päästyäni olen suoraan koneella ja tässä sitten kököttänyt ajatellen, että ihana päästä aikasin nukkumaan, kunnes rakas serkkuni houkuttelee minut jälleen dokaamaan. Loistavaa. Sitten kun joskus jotenkin päädyn kotiin tänään tai huomenna, minä nukun tasan niin kauan kun haluan!

Pointti oli siis, eli lyhyesti: Olen todella väsynyt ja menossa tänään juomaan alkoholipitoisia juomia jälleen kerran.

Sekavaa.

Joulun odotusta

Istuin tänään pankissa ja kuuntelin kolmen ihmisen keskustelua siitä, kuinka pankin työntekijät on röyhkeitä, kun ne vaan istuu siellä tietokoneen ääressä, eikä kutsu asiakkaita sinne.
Hyvät ihmiset, hekin ovat ihmisiä, jotka ovat töissä ja tekevät siinä koneella töitä. Silloin ei yleensä kutsuta siihen asiakasta häiritsemään, jos on siinä vielä jotakin kesken.
Menin sinne pankkiin ja otin vuoronumeron. Seisoin hetken paikoillani ja katsoin, että monta ihmistä mun edessä on. Noh, siinä oli semmoset mukavat 20 ihmistä. Olin sillain, että ei jumalauta, täs menee koko päivä. Varsinkin kun ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin ei tapahtunut mitään. Kyllästyin seisomiseen ja näin vapaan istumapaikan, joten laskin takamukseni siihen ja samalla alkaa järjetön piippaus kun jokaiselle asiakaspisteelle kutsutaan asiakas. Alle minuutin aikana ehdittiin kutsua ainakin 7 ihmistä. Ja sama meininki jatkui noin kahden minuutin päästä. Ei mennyt kuin 10 minuuttia ja itse kävelin pankista ulos tyytyväisenä 261 euroa rikkaampana.
Köyhdyin kyllä saman tien kun piti joululahjoja ostaa.

Mä en tänä vuonna oikein pidä joulusta. Tai pidän, mutta en yhtään sen odottamisesta. Kauhee stressi koko ajan noista lahjoista sun muuta. Eikä mulla oikein ole minkäänlaista joulufiilistä. Ei tunnu siltä, että ylihuomenna olis joulu. Varsinkaan kun oon sillon vielä töissäkin. Pyysin sen vuoron kyllä ja olen iloinen, että sain sen.
Tosiaan, olin joululahjoja ostelemassa tänään Janen kanssa. Kirosin kaupoissa sitä tungosta ja sitä stressiä siitä mitä kukin haluaa. Sain kaikki lahjat ostettua, paitsi mummun. Sen ostan varmaankin lidlistä, töistä. Jos on vielä jäljellä niitä mitä ajattelin.

Mun päivän pelasti kyllä kokonaan yks vakioasiakkaista. Istuttiin Janen kanssa Kampissa siinä Lidlin edessä olevilla portailla ja Jane kävi läpi mun kuitteja ja mä vaan istuin siinä. Sitten siitä Janen takaa menee tää vakioasiakas, joka sattuu olemaan myös yks mun lempiasiakkaista, ja sitten se kattoo mua ja heiluttaa kättään ja sanoo "moi lidlityttö". Mä sain aivan järkyttävän aww-kohtauksen. Ja kun se mies on kaiken lisäks tosi hyvännäkönen ja sulonen. Aina kun näen sen töissä, mulle tulee heti hymy huuleen. En tiedä yhtään miksi. Aww~ ♥