Ihastumisia, ihastumisia

Mä oon nyt voinut suhteellisen hyvin. Mulla on ollu hyvä mieli. Oon jopa kävelly hymyssä suin kaupungilla ja muutenkin.
Tää mun ahistava kausi johtui varmaankin siitä, että mulla oikeesti oli iha niin huonossa kunnossa, että se rupes käymään itsetunnon päälle. Enkä ihan oikeesti pystyny liikkumaankaan niin ku halusin. Oli karseeta kun yritti suoristaa kättä, ni ei saanu sitä suoraks sen takia ku käsitaipeessa oli ihottumaa. Se ei kovin kivalta tuntunu. Töissäkin vähän nihkee olla ku kuitenki pitää liikkua suhteellisen paljon, vaikka istuiski vaan kassalla.

Mä olen just saanut tän viikon kirjotuksen alotettua ja sitte iskä alkaa poraa ja en kuule edes musiikkia, saati sitten omia ajatuksia, great!

Mä olen pahoillani ihmiset, jos oon ollut jotenkin etäinen tai jotain. Tai jos tuntuu siltä, etten välittäis. Kyllä mä välitän, mutta musta tuntuu, että te ette välitä. Mä en haluais ajatella niin, mutta en mä voi sille mitään.

Vaikka mä olenkin voinut suhteellisen hyvin lähiaikoina, niin silti mulla tulee aina välillä semmosia kauheita ahistuskohtauksia, kun rupeen miettii asioita liikaa. Mietin liikaa tiettyjä ihmisiä, niiden tekoja, sanoja. Sitten mä joko ahdistun niin paljon, että meen täysin omiin maailmoihin tai rupeen itkemään.

"Nää seinät kaatuu mun päälle, tääl on liian vähän tilaa.
Mua ahdistaa, enkä mä kestä tätä olotilaa.
Älä pilaa mun elämää, älä pilaa tätä kaikkee.
Mä hajotan kaiken ympäriltä, olo on niin vaikee.
En pysty syömään, en pysty ajattelemaan.
En pysty keskittyyn mihinkään, enkä tee mitään.
Mä pidän kännykkää kädessä, numerot edessä.
Muistuttaa mua susta, en kestä tätä ahdistusta. "
@junkmail - Kaiken sen jälkeen

Ihastuminen on ihan tyhmää. Tai siis onhan se ala-asteel kivaa ku voi kuiskutella salaa ja vilkuilla salaa, se on semmosta sulosta teineilyä. Ala-asteella ihastutaan sen ihastumisentunteen takia, koska se tuntu niin kivalta.
Mutta ihastuppa tässä iässä. Et sä voi enää vilkuilla salaa, ilman riskiä, että se ihastus huomais. Eikä se enää tässä iässä oo hauskaakaan. Yrität koko ajan sen eleistä katsoa vastaisko se sun tunteisiin samoin. Sitten tulee se et jos se tekee tai sanoo jotain, mikä ehkä saattais viitata siihen, että sillä on kanssa tunteita, niin sitten sitä pähkäilee koko ajan, että oiskohan se nyt ihastunu muhun. Mitäköhän toi nyt tarkotti? Miks se silitti mun päätä? Miks se sano noin?
Ja sitten jos sitä ei uskalla sanoa tälle ihastukselle mitään sun tunteistas, niin ihmiset sanoo sulle, että oot luuseri. Ja mä olen sitten luuseri.

Mun eno on pitänyt mua lesbona. Mä olen kuulemma sanonut niin. Mä en tiedä kauan se on mua lesbona pitänyt, mutta missään vaiheessa en ole ollut täysin lesbo, vaikka tytön kanssa seurustelinkin. Enkä mä muista missään vaiheessa sanoneeni, että olisin lesbo.
Mä olen bi-seksuaali, enemmän hetero. Tällä hetkellä mua ei kiinnosta yhtään naiset, ei niin yhtään. Ei sillä, että naisissa mitään vikaa ois, mutta jotenkin mulla vaan kiinnostus loppu viimesimmän eron jälkee. Mutta kyllä mä kuitenkin ainakin toistaseks lasken itseni bi-seksuaaliks. Katsotaan sitten parin vuoden päästä kiinnostaako vielä sillonkaan, niin ehkä mä sitten voin laskea itseni heteroks. Ei sillä, että mä nyt väkisin haluisin olla bi.
Mutta mä vaan tarvitsen nyt miestä. Pidän kuitenkin silmät auki.

Nyt mä ryhdyn taas dokaamaan. Pakko saada humalatila ennen baariin menoa, koska tilillä on ruhtinaalliset 77senttiä. Ja käteistä 30euroa, mutta sillä pitäis pärjätä torstaihin asti. Pirun pankkien lakko.

Pitänee tuo koirakin käyttää ulkona.