Istuin tänään pankissa ja kuuntelin kolmen ihmisen keskustelua siitä, kuinka pankin työntekijät on röyhkeitä, kun ne vaan istuu siellä tietokoneen ääressä, eikä kutsu asiakkaita sinne.
Hyvät ihmiset, hekin ovat ihmisiä, jotka ovat töissä ja tekevät siinä koneella töitä. Silloin ei yleensä kutsuta siihen asiakasta häiritsemään, jos on siinä vielä jotakin kesken.
Menin sinne pankkiin ja otin vuoronumeron. Seisoin hetken paikoillani ja katsoin, että monta ihmistä mun edessä on. Noh, siinä oli semmoset mukavat 20 ihmistä. Olin sillain, että ei jumalauta, täs menee koko päivä. Varsinkin kun ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin ei tapahtunut mitään. Kyllästyin seisomiseen ja näin vapaan istumapaikan, joten laskin takamukseni siihen ja samalla alkaa järjetön piippaus kun jokaiselle asiakaspisteelle kutsutaan asiakas. Alle minuutin aikana ehdittiin kutsua ainakin 7 ihmistä. Ja sama meininki jatkui noin kahden minuutin päästä. Ei mennyt kuin 10 minuuttia ja itse kävelin pankista ulos tyytyväisenä 261 euroa rikkaampana.
Köyhdyin kyllä saman tien kun piti joululahjoja ostaa.
Mä en tänä vuonna oikein pidä joulusta. Tai pidän, mutta en yhtään sen odottamisesta. Kauhee stressi koko ajan noista lahjoista sun muuta. Eikä mulla oikein ole minkäänlaista joulufiilistä. Ei tunnu siltä, että ylihuomenna olis joulu. Varsinkaan kun oon sillon vielä töissäkin. Pyysin sen vuoron kyllä ja olen iloinen, että sain sen.
Tosiaan, olin joululahjoja ostelemassa tänään Janen kanssa. Kirosin kaupoissa sitä tungosta ja sitä stressiä siitä mitä kukin haluaa. Sain kaikki lahjat ostettua, paitsi mummun. Sen ostan varmaankin lidlistä, töistä. Jos on vielä jäljellä niitä mitä ajattelin.
Mun päivän pelasti kyllä kokonaan yks vakioasiakkaista. Istuttiin Janen kanssa Kampissa siinä Lidlin edessä olevilla portailla ja Jane kävi läpi mun kuitteja ja mä vaan istuin siinä. Sitten siitä Janen takaa menee tää vakioasiakas, joka sattuu olemaan myös yks mun lempiasiakkaista, ja sitten se kattoo mua ja heiluttaa kättään ja sanoo "moi lidlityttö". Mä sain aivan järkyttävän aww-kohtauksen. Ja kun se mies on kaiken lisäks tosi hyvännäkönen ja sulonen. Aina kun näen sen töissä, mulle tulee heti hymy huuleen. En tiedä yhtään miksi. Aww~ ♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kummipojalle ei ainakaan lahjoista kantsi stressata!
VastaaPoistaKunhan tulet käymään, nyt oikeasti, kiltti, useimmin, muksut ja varsinkin minä kaivataan seuraa.
Me mennäänkin Mutsille jouluksi, mieti... miksi kidutetaan itsemme sinne: siksi jotta annetaan sille tilaisuus hyväksyä tää... muuten en menis, mutta kun se kerran nieli ylepytensä ja pyysi, niin mennään, katsotaan kadutaanko... totesin kyllä Murulle että lähden keskenkaiken ovet paukkuen jos mutsi jotain negat. heittää... mut annetaan sille tilaisuus. Mut silti 5h mutsia, kääk, onneksi mulla on mun Katja mukana... mut joo, pidä sitten kädet erossa siitä sen ajan ettei mutsi pahastu, perkele.
Joo, en ajatellutkaan siitä stressata. Mulla itseasiassa on Joonatanin varalle yks suunitelma, mikä mun pitäis saada toteutettua. :D
VastaaPoistaVoi ei, kuulostaa todella pelottavalta. Toivottavasti pärjäätte ja kaikki menee hyvin. Toivotan onnea, paljon~!